Agrippa (A Book of the Dead) on taiteilijakirja jonka julkaisivat Yhdysvalloissa vuonna 1992 William Gibson, Dennis Ashbaugh ja kustantaja Kevin Begos jr.[1]. Se ilmestyi kahtena painosmäärältään rajoitettuna laitoksena. "Deluxe"-versioon kuului suuri kotelo, joka sai kirjan näyttämään maasta esiin kaivetulta reliikiltä. Itse kirjaan oli painettu tekstinä DNA-sarjoja, Dennis Ashbaughin akvatintaetsauksia ja levyke, jolla oli William Gibsonin kirjoittama runo. Tätä laitosta myytiin 1 500-2 000 dollarin hintaan, ja jokainen kappale oli käsin tehtyjen korjausten takia uniikki. Pienempään versioon ei kuulunut etsauksia eikä koteloa, painatukset olivat yhdellä palstalla kahden sijaan, ja sitä myytiin 450 dollarin hintaan. Kirjan kustantaja ja pääidean keksijä oli Kevin Begos jr.
Alkuperäinen idea oli, että osa etsauksista haalistuisi pois ajan myötä, ja niiden tilalle ilmestyisi toiset kuvat. Sitä ei kuitenkaan lopullisessa versiossa tapahtunut. Kuuluisin osa kirjasta on kuitenkin runon sisältävä levyke. Levykkeellä oleva lukuohjelma toimii Mac OS:ssä. Se on kopiosuojattu, eikä ohjelma toimi, jos levy on kirjoitussuojattu tai käytetään kopiota. Ruudulla teksti vyöryy hitaasti eteenpäin, ja näytetty teksti kryptataan, eikä sitä voi purkaa. Täten normaalisti teksti voidaan katsoa vain kerran. Häviävien etsausten, itsensä tuhoavan levykkeen ja runon keskeinen oma teema on muistin ja muistojen katoaminen ajan myötä. Tekstin lukijalle jää vain muisto tekstistä. Lisäksi runoon liittyy mekanismien tematiikka: miten muistot katoavat mielestä, ja miten niistä jää jäljelle vain fyysis-mekaanisia muistoja, kuten isoisän valokuva-albumi (johon kirjan nimikin viittaa).
Tietokoneella luettu runo oli osoitettu myös haasteeksi kryptografian harrastajille ja hakkereille. Nämä keksivätkin useita tapoja tekstin suojauksen murtamiseen, sekä helppoja (muun muassa tekstin lukeminen ääneen nauhalle) että vaikeita (itse ohjelman murtaminen). Eräät hakkerit järjestivät Gibsonin ja Begosin luvalla joulukuussa 1992 lukutilaisuuden, josta teksti lähetettiin modeemilinjaa pitkin useisiin muihin paikkoihin.
Gibson itse ei erityisesti lämmennyt varsinaisen kirjan tuottamisen ajatukselle ja arvosteli myöhemmin julkaisijaa ja taiteilijajoukkoa siitä, että he eivät ilmeisesti pystyneet tuottamaan tarpeeksi valmiita kirjoja.[2] Myös Begos myönsi, että kirjan erikoisen idean nostattama mediakohu tuli liian varhain, ja se, että he eivät pystyneet vastaamaan kysyntään, oli yksi suuri syy, miksi hänen kustannusyrityksensä meni konkurssiin.[3]
Gibson on sittemmin julkaissut runon tekstin omalla kotisivullaan. Vuonna 2012 Agrippa Files -tutkimusryhmä julkaisi levykuvan alkuperäisestä levykkeestä[4]. Samana vuonna järjestettiin kilpailu salauksen murtamiseksi, ja ohjelmiston toimintaperiaate selvitettiin.